Tutkimattomat tiet

2.6. - 30.6.2022

Galleria Artista, Kokkola

Elämä on kuin tie, jota pitkin kulkemalla tulen joka päivä enemmän minuksi. Minuus on itseys, se ydin, jonka kautta ilmennän itseäni sekä peilaan ympäristöäni. Kaikki, mitä suodattuu minuuden läpi, on heijastuksia siemenestä, ytimestä, joka minuun on syntymäni hetkellä istutettu. Meillä kaikilla on siemen, ydin, josta käsin meidän oksistomme ja juuristomme kurkottaa kohti maailmaa.

Moraali on yhteinen maaperä, josta kasvamme. Me työnnymme ulos pimeästä ja kovasta maasta, kohti valoa ja kasvamme. Meidän materiaalimme on elävää. Meillä on mahdollisuus kasvaa ja antaa siemenemme tietous tulla todeksi. Olemme osa maapallolla vallitsevaa materiaalin ja hengen tanssia.

Kun maalasin näyttelyteoksia, jokaiseen työhön hahmottui jostain syystä tie. En tiennyt miksi. Talvi vaihtui kevääksi. Lumen sulaessa ja valon lisääntyessä maapallon rauha järkkyi. Linnut liversivät puissa niin kovaa ja ajattelin, että samalla tavalla jossain päin Eurooppaa soi aseet.

Maalaaminen oli minun pakokeinoni todellisuudesta. Maalatessa menetän ajan- ja paikantajun. Maalaan tiedottomassa tilassa tietoisuudestani kumpuavia teitä. Etsin tietä perille väriviidakossa, sointujen sinfonian pauhatessa, siveltimen hakatessa rytmiä kankaalle. Sävellän väriliukumia, jotka soivat musiikkia. Valon ja varjon kontrastit soivat molleissa ja duureissa.

Pimeydessä pälyilevät tauot räjäyttävät hiljaisuuden spektrisateeksi.
Tutkimattomat ovat tiet, joita pitkin ihmiskunnan askeleet vaeltavat ajassa eteenpäin.

Tie, joka jokaiseen teokseeni jostain syystä ilmestyi, kuvastaa ehkä matkaa, jota ihmiskunta tällä hetkellä tekee. Emme näe, mitä mutkan takana on, mutta kuljemme silti. Ja kuljemme sitä yhdessä.

Kasvinkumppani

12.- 30.5. 2021

Galleria MABD, Oulu

Luonnon ja ihmisen välillä vallitsee sisaruus. Ihmiskunta ja luontokunta heräävät joka aamu samalla planeetalla samaan päivään. Me jaamme samoja alkuaineita. Me taivumme kohti aurinkoa ja nuokahdamme yöksi. Aurinko nousee ja laskee. Me synnymme, elämme ja kuolemme. Me kykenemme kasvattamaan lisää kukin omaa lajiamme tänne. Ihmisiä, eläimiä ja kasveja. Ihminen tarvitsee luontoa elääkseen, mutta luonto ei tarvitse meitä. Ihminen kykenee riistämään luontoa ja saattamaan luonnontilan epätasapainoon. Kykeneekö luontokunta horjuttamaan ihmiskunnan tilaa? Tekeekö se sitä juuri nyt parhaillaan?

Keväällä 2020 Suomi suljettiin. Koska olemme kuuliainen kansa, meille ei asetettu ulkonaliikkumiskieltoa. Mitä me teimme? Me menimme luontoon, me menimme metsään. Kesämökkien myynti ja vuokraus kasvoi reippaasti vuoden aikana. Yhä useampi muuttaa isoista kaupungeista pienemmille paikkakunnille. Kun lentoliikenne vähentyi, ilmakehä puhdistui. Kun Kiinassa useiden tehtaiden tuotannot jouduttiin pysäyttämään, niin isoissa kaupungeissa nähtiin pitkästä aikaa sininen taivas. Myös Venetsian kanaalit muuttuivat kristallin kirkkaiksi.

Näyttelyssäni "Kasvinkumppani" olen halunnut toimia luonnon puolestapuhujana. Pyrin toimimaan kanavana luonnon ja ihmisen välillä. Olen tietoisesti pyrkinyt asettamaan analyyttisen mielen sivuun ja avannut sen sijaan alitajunnalle oven. Tuon luonnon sanomaa esille muodon, värin ja rytmin kautta. Olen pyrkinyt kasvatttamaan näyttelyn, jonka voi antaa virrata kehoon aistien kautta. Tunne, joka katsojalle herää näyttelystä, prosessoituu omalla ajallaan kokemukseksi. Toivon, että tämä kokemus imeytyy hiljalleen kävijän tietoisuuteen ja pilkkoutuu katsojan käsitekarttaan, jotta hän voi luoda jälkeenpäin oman analyyttisen tulkinnan minun välittämästä luonnonsanomasta. Tämän jälkeen hän on vapaa kävelemään metsään ja aloittamaan dialogin luontokunnan kanssa. Jos hän tekee sen, aistinvaraisesti havaittava kuvallinen kielikylpyni on tuottanut tulosta.

Teokseni puhuvat trooppisten metsien kieltä. Sademetsien suojelu auttaa ehkäisemään ilmastonmuutosta. Laajojen sademetsien kasvillisuus auttaa poistamaan hiilidioksidia, joka osaltaan hidastaa ilmastonmuutosta. Suuret vanhat metsäalueet toimivat maapallon hiilinieluina. Sademetsät pitävät maaperän rehevänä ja hyvinvoivana. Terve maaperä taas pitää vesistöt kunnossa. Jos ravinteita valuu liikaa vesiin köyhtyneen maaperän läpi, seuraa vesistöjen rehevöityminen, sameutuminen, kalakuolemat sekä korallien tukehtuminen. Laajat metsähakkuut aiheuttavat säiden ääri-ilmiöitä, kuten rankkasateiden, tulvien ja kuivuuden lisääntymistä. Sademetsien kasvillisuus antaa ihmiskunnalle myös lukuisia tärkeitä lääkkeitä, joita lääketeollisuus voi hyödyntää nyt ja tulevaisuudessa. Sademetsissä arvioidaan elävän n. 2/3 maapallon eläin- ja kasvilajeista. Eliölajien suojelu ylläpitää planeettamme ekosysteemiä.

Maapallollamme tuhoutuu jokainen sekunti noin jalkapallokentän suuruinen ala metsää. Suurimmaksi osaksi tuhon alla on juuri sademetsät. Metsiä hakataan, koska hamutaan tilaa öljypalmu-, soija-, ja puuplantaaseille ja karjalaitumille. Lisääntynyt lihantuotanto on yksi hakkuiden syy. Metsiä tuhotaan myös laittomalla puukaupalla sekä paikallisille- että vientimarkkinoille. Hälyttävää on myös mittavat metsäpalot sekä infrastruktuurin, teiden ja kaivostoiminnan rakentaminen alueille.

Kuulen usein lauseen, "Ei yksittäinen ihminen voi paljoa tehdä". Ei ehkä voi, mutta yhdessä me voimme.


What on earth?

Tammikuu 2020

Café Bar no 9


Kun maalasin näitä teoksia Yhdysvalloissa pidettiin Ilmastokokous. Suurimpana uutisena tietoisuuteeni nousi presidentti Trumpin twiitti, jossa hän oman kykynsä mukaan luonnehti ilmastoaktivisti Greta Thunbergia. "She seems like a very happy young girl looking forward to a bright and wonderful future. So nice to see!" Greta lisäsi tekstin Twitter-tilinsä henkilökuvaukseen.

Kun maalasin näitä teoksia huomasin eräästä maanlaajuisesta lehdestä, että Sara Sieppi on muuttanut Sörnäisistä Helsingin keskustaan. Hänestä oli otettu salaa kuvia, joissa hänen omaisuuttaan kannettiin kadulla. Kuvissa avattiin lukijoille, mitä hän ja hänen muuttomiehensä milloinkin kantoivat. Esim. Saralla oli sylissään hassuja huiskuja.

Kun maalasin näitä teoksia löysin ilokseni mielenkiintoisen reseptin eräästä toisesta maanlaajuisesta lehdestä. Porkkanapiiraasta oli kehitelty kääretorttuversio. Koska perheemme rakastaa tätä herkkua, leivoin porkkanapiiraskääretortun lapseni syntymäpäiville. Koko torttu tuhoutui täysin. Pohja ei joustanut vaan lohkottui ja mureni. Lisäksi täyte valui yli äyräiden.

Kun maalasin näitä teoksia tilasin Ali expressistä Kiinasta puisia kiilakehyksiä tauluihini. En oikein vieläkään ymmärrä, mikä minuun meni. Maksoin niistä postikuluineen melkein kolminkertaisen hinnan suomalaisiin ja eurooppalaisiin listoihin nähden. Kun listat viimein saapuivat, niiden paksuus oli puolet täkäläisistä. Kärvistelin niin, etten pystynyt edes palauttamaan niitä. Listat seisovat yhä koskemattomina työhuoneeni nurkassa. Yritän olla katsomatta niitä.

Kun maalasin näitä teoksia eräs tuttavani kertoi minulle, ettei ilmastonmuutosta ole. Se on vaan kuulema markkinointikikka. Aina on ilmasto vaihdellut ja on ollut esim. jääkausi. Ihan niinä samoina aikoina, näin myös eräästä iltapäivälehdestä, että eräs europarlamentikko oli ihan samaa mieltä.

Perinteinen

porkkanapiirakka

4 kananmunaa

4 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl ruokasoodaa

2 tl vanilliasokeria

2 tl kanelia

6 dl porkkanaraastetta

200 g sulatettua voita

Kuorrute

60 g sulatettua voita

100 g tuorejuustoa

2 1/2 dl tomusokeria

1/2 tl vanilliasokeria

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinaan. Lisää lopuksi porkkanaraaste sekä voisula. Sekoita ja kaada taikina pellille. Paista +175 asteessa n. 35 minuuttia. Sulata voi kuorrutteeseen, pehmennä lusikalla tuorejuusto sekaan, lisää tomusokeri ja mausta vanilliasokerilla. Kun piirakka on hiukan jäähtynyt lisää kuorrute. Halutessasi lisää pinnalle pähkinärouhetta.